Juhlallisina hetkinä vain jumalallisella armolla on voima siunata ja suojella. Kun ahdinko on käsillä, huuda vain Herraa ja älä koskaan unohda ihmeitäsi.

Viisauden sanat psalmissa 77

Lue uskolla ja tarkkaavaisuudella:

Huudan Jumalaa avukseni; huudan Jumalaa kuulemaan minua.

Kun minä olen ahdistuksessa, minä etsin Herraa; yöllä minä ojennan käteni lakkaamatta; sieluni on lohduton!

Minä muistan sinua, Jumala, ja huokaan; minä alan miettiä, ja henkeni pyörtyy.

Et anna minun sulkea silmiäni; olen niin levoton, etten voi puhua.

Ajattelen menneitä päiviä, kauan sitten menneitä vuosia;

Yöllä muistelen laulujani, sydämeni mietiskelee ja henkeni pyytää:

Hylkääkö Herra meidät ikuisesti? osoittaako hän koskaan enää suosiotaan?

Onko rakkautesi mennyt lopullisesti? Onko lupauksesi ohi?

Onko Jumala unohtanut olla armollinen, onko hän vihassaan hillinnyt armonsa?

Sitten ajattelin: "Tuskani johtuu siitä, että Korkeimman oikea käsi ei enää toimi".

Minä muistan Herran teot, minä muistelen muinaisia ihmetekojasi.

Minä mietiskelen kaikkia sinun tekojasi ja tarkastelen kaikkia tekojasi.

Sinun tiesi, Jumala, ovat pyhät; kuka jumala on niin suuri kuin meidän Jumalamme?

Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä; sinä osoitat voimasi kansojen keskuudessa.

Vahvalla käsivarrellasi olet lunastanut kansasi, Jaakobin ja Joosefin jälkeläiset.

Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja järkkyivät, syvyydetkin vapisivat.

Pilvet kaatoivat sadetta, ukkonen jyrisi taivaalla, nuolesi välähtivät joka suuntaan.

Pyörremyrskyssä jyrisi ukkosesi, salamasi valaisivat maailman; maa tärisi ja värisi.

Sinun polkusi on kulkenut meren halki, sinun tiesi on kulkenut väkevien vesien halki, eikä kukaan ole nähnyt sinun jälkiäsi.

Sinä olet Mooseksen ja Aaronin johdolla johtanut kansaasi kuin laumaa.

Psalmin 77 tulkinta

Tiimimme on laatinut yksityiskohtaisen tulkinnan psalmista 77. Lue se huolellisesti:

Jakeet 1 ja 2 - Minä huudan Jumalaa avuksi.

"Minä huudan Jumalaa avukseni, minä huudan Jumalaa kuulemaan minua. Kun olen hädässä, minä etsin Herraa; yöllä minä ojennan käteni lakkaamatta; sieluni on lohduton!"

Epätoivon ja kärsimyksen hetkellä psalmisti ojentaa kätensä, valittaa ja huutaa apua Jumalaan viitaten. Niin suuren ahdingon keskellä kaikki se, mitä hän oli kerran kuullut Herrasta, oli ristiriidassa hänen kärsimystodellisuutensa kanssa, ja mitä enemmän psalmisti ajatteli asiaa, sitä enemmän hänestä tuli ahdistunut.

Jakeet 3-6 - Minä muistan sinut, Jumala.

"Muistan sinua, oi Jumala, ja huokaan; alan mietiskellä, ja henkeni pyörtyy. Sinä et anna minun sulkea silmiäni; niin levoton olen, etten voi puhua. Mietiskelen menneitä päiviä, kauan menneitä vuosia; yöllä muistelen laulujani. Sydämeni mietiskelee, ja henkeni kysyy:"

Psalminkirjoittaja Aasaf viettää koko yönsä miettien nykyistä tilannettaan ja menneitä tapahtumia, mutta hän muistaa, että niin monen kokemansa asian keskellä kääntyminen Jumalan puoleen oli kallein asia, mitä hänelle oli tapahtunut.

Jakeet 7-9 - Onko Jumala unohtanut olla armollinen?

"Hylkääkö Herra meidät ikuisesti? Eikö hän enää koskaan osoita meille suosiotaan? Onko hänen rakkautensa kadonnut lopullisesti? Onko hänen lupauksensa ohi? Onko Jumala unohtanut olla armollinen? Onko hän vihassaan hillinnyt armonsa?"

Syvässä epätoivossaan psalmisti alkaa pohtia, oliko Jumala sattumalta luopunut hänestä, ja kysyy, olisiko hän jonain päivänä jälleen armollinen.

Jakeet 10-13 - Minä muistan Herran teot.

"Silloin ajattelin: "Suruni syy on se, että Korkeimman oikea käsi ei enää toimi. Minä muistan Herran teot, muistan muinaiset ihmeesi. Minä mietiskelen kaikkia tekojasi ja pohdin kaikkia tekojasi. Sinun tiesi, Jumala, ovat pyhät. Mikä jumala on niin suuri kuin meidän Jumalamme?"

Näissä jakeissa psalmin kirjoittaja päättää kääntää katseensa pois tuskastaan ja siirtää huomion Jumalan tekoihin ja ihmeisiin. Kysymyksellä "kuka jumala on niin suuri kuin meidän Jumalamme?" Asaf muistuttaa itseään siitä, ettei mikään muu jumala ole verrattavissa Korkeimpaan.

Jakeet 14-18 - Maa järisi ja vapisi.

"Sinä olet Jumala, joka tekee ihmeitä, sinä näytät voimasi kansojen keskuudessa. Vahvalla käsivarrellasi olet lunastanut kansasi, Jaakobin ja Joosefin jälkeläiset. Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vääntelehtivät, syvyyksissäkin vapisi. Pilvet kaatoivat sadetta, ukkonen jyräsi taivaalla, nuolesi välähtivät joka suuntaan. Pyörremyrskyssä jyräsi jyräsi jyräsi soi, sinunSalamat leimahtivat maailman yllä, maa tärisi ja vapisi".

Monien kysymysten jälkeen psalmin kirjoittaja kääntyy Jumalan suvereniteettiin, erityisesti luonnon hallintaan. Kaikkivaltias on se, joka hallitsee taivasta, maata ja meriä.

Jakeet 19 ja 20 - Sinun polkusi on kulkenut meren halki.

"Sinun polkusi on kulkenut meren halki, sinun tiesi on kulkenut väkevien vesien halki, eikä kukaan ole nähnyt sinun jalanjälkiäsi. Sinä olet johtanut kansaasi kuin laumaa Mooseksen ja Aaronin kädestä."

Näissä viimeisissä jakeissa Herra yhdistetään vesien Herraan; vedet eivät ole uhka Kaikkivaltiaalle, vaan pikemminkin polku, jonka kautta Hän voi kulkea.

Lue lisää :

• Kaikkien psalmien merkitys: olemme keränneet 150 psalmia sinulle.
• Akvamariini riipus: parantaa kaikki emotionaalinen ahdistus ja kipu
• Perhekarmasta johtuvat tuskat ovat akuuteimpia, tiedättekö miksi?